Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Feminismi vapauttaa kaikki

SAARA SÄRMÄ

Minun utopiani on feministinen utopia, jossa vapaus on avainasemassa. Kyse on vapaudesta olla aivan omanlaisensa minä. Kyse on myös siitä energiasta, joka vapautuu kun kenenkään ei tarvitse väkisin tunkea itseään normien mukaiseen muottiin tai elää pelossa. Utopiani keskiössä on kaksi luovuttamatonta periaatetta: ruumiillinen koskemattomuus ja sukupuolen itsemäärittelyoikeus.

Haluaisin elää maailmassa, jossa pelon maantiede olisi tuntematon käsite. Pelon maantiede liittyy siihen, miten jatkuvasti kartoitamme kulkureittejämme ja vältämme turvattomaksi miellettyjä paikkoja. Utopiassani jokaisen ruumiillinen koskemattomuus on rikkomaton. Kenenkään ei tarvitsisi öisellä kadulla kävellessään tehdä lähes automaattisia jatkuvia laskutoimituksia ja toimintasuunnitelmia sen varalta, että joku jostain hyökkää kimppuun. Toiset puolestaan saisivat jonottaa nakkikioskilla ilman väkivallan uhkaa. Sukupuolesta riippumatta ihan jokainen saisi kokea perustavaa laatua olevaa turvallisuuden tunnetta, ihan koko ajan, sekä julkisissa tiloissa että kotona.

Ruumiillinen koskemattomuus ei rajoitu ainoastaan siihen, että kenenkään kehoon ei sovi koskea ilman lupaa. Se ulottuu myös siihen, että kenenkään kehoa ei pidä kommentoida ilman lupaa. Kenenkään kehon ja ulkoisen olemuksen perusteella ei tule olettaa millainen ihminen on kyseessä.

Utopia ei välttämättä ole mitään, mikä voitaisiin koskaan saavuttaa. Se on visio paremmasta maailmasta ja jotain, jota kohti voidaan joka ikinen päivä aktiivisesti pyrkiä. Jokainen voi omalla arkisella toiminnallaan osallistua tämän paremman maailman rakentamiseen tässä ja nyt.

Minun utopiani ei ole mikään tiukka visio jostain tietynlaisesta yhteiskuntajärjestyksestä. Tiukoilla utooppisilla visioilla yhteiskuntajärjestyksestä on taipumus muuttua dystopioiksi, joissa aina joku kärsii toisten hyvinvoinnin kustannuksella. Margaret Atwoodin Orjattaresi -romaanin pohjalta tehdyssä tv-sarjassa The Handmaid’s Tale komentaja Fred Waterford toteaa osuvasti uuden yhteiskuntajärjestyksen toteuttavan parempaa maailmaa, mutta se ei koskaan tarkoita parempaa kaikille, vaan huonompaa joillekin.

En suostu uskomaan, että feministinen maailma olisi huonompi joillekin. Vallan ja etuoikeuksien näkökulmasta näin saattaisi tietenkin olla, kun ne eivät enää kasautuisi suhteettomasti tietyille valkoisille keski-ikäisille heteromiehille. Vallasta ja etuoikeuksista luopuminen voi tehdä kipeää kun niihin on tottunut, mutta vapauden näkökulmasta feministisessä utopiassa kaikki voittavat.

Patriarkaatissa kukaan ei ole vapaa, edes patriarkka (Meriläinen & Särmä, 2015). Myös patriarkka on tiukasti rajattujen sukupuolinormien vanki. ”Pojat on poikia”, toteaa liian moni kuullessaan taas yhdestä tapauksesta, jossa seksistinen läbändeeros kääntyy seksuaaliseksi häirinnäksi. Tällainen ajattelu on omiaan viemään pois toimijuutta niiltä, joilta tuollaista käytöstä odotetaan. Kenenkään ei ole pakko jumittautua ankean tunnekylmän alistajan tai heikompien kustannuksella pilailevan urpon rooliin.

Feminismi vapauttaa jokaisen, sukupuolesta riippumatta, sillä paremmassa maailmassa on loputon määrä rooleja, joista valita. Rooleilla voi myös leikitellä, eikä tarvitse lukittautua sukupuolenmukaiseen roolitukseen pysyvästi.

Feministisessä utopiassa länsimaista ajattelua keskeisesti määrittävä sukupuolittunut kahtiajako on purkautunut. Se on maailma, jossa nykyään feminiinisiksi mielletyt asiat ja toiminnot ovat aivan yhtä arvokkaita kuin maskuliinisiksi mielletyt.

Feminismi vapauttaa, mutta se myös vaatii. Meillä on varaa vaatia parempaa ja inhimillisempää käytöstä, ihan kaikilta. Feministisen maailman toteuttaminen vaatii myös jatkuvaa kovaa ajatustyötä. On vaikea edes kuvitella millä kaikilla tavoin ajattelumme tulee muuttumaan kun sukupuolittunut kahtiajako ei enää toimi syvärakenteena, jonka kautta niin monet muut kahtiajaot asettuvat hierarkkiseen suhteeseen. Odotan malttamattomana, mitä kaikkea feministinen vallankumous tuo tullessaan!

Lähteet:
The Handmaid’s Tale, HBO, 2017, kausi 1, jakso 5
Meriläinen, Rosa & Särmä, Saara. 2015. Patriarkaatin paskaiset lait. Feministinen ajatushautomo Hattu, vessapaperille painettu teos.

Saara Särmä on feministi, yhteiskuntatieteiden tohtori, Feministisen ajatushautomo Hatun johtaja, taiteileva tutkija ja “Congrats, you have an all male panel!” sivuston perustaja. Saara uskoo yksisarvisiin ja parempaan maailmaan.

Julkaistu 5/2017