Mikä on taidemuseoiden eettinen vastuu teoshankinnoissa?

Miksi eri valtioilla on erilaiset edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen?

Miksi työn prekarisaatio voi johtaa naisen aseman kurjistumiseen?

Millaisia kolonialistisia piirteitä liittyy ympäristöongelmien ratkaisuun kehitettyihin teknologioihin?

Kirja-arvio: Huikeaa suomalaista kätilöhistoriaa

SUSANNA LINDGREN

Suomalaisilla naisilla ei vielä 1700-luvulla ollut suuria mahdollisuuksia opintielle. Yksi väylä kuitenkin aukesi, kun Tukholmassa aloitettiin valtakunnallinen kätilökoulutus. Sen kautta Ruotsin valtakunnan jokaiseen kaupunkiin saatiin pätevä, virallisen ammattitutkinnon suorittanut ja virkamiehen valan vannonut kätilö – jos kaupunki oli valmis maksamaan hänen palkkansa.

1700-luvulla kätilöt olivat ainoa virallisesti koulutettu naisryhmä Suomessa. Päästäkseen kätilöksi piti olla luku- ja kirjoitustaitoinen, osata ruotsin kieltä ja olla luonteeltaan sopiva: opinhaluinen ja -kykyinen, jumalaapelkäävä, asiallinen, tarkka ja järkevästi ujostelematon. Kätilön piti myös olla itse synnyttänyt, kuten kaikkialla muuallakin Euroopassa ajateltiin. Suuri osa koulutukseen lähteneistä suomalaisnaisista oli porvaristaustaisia perheenäitejä tai leskiä.

Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen on kirjoittanut mukaansa tempaavan, monipuolisen ja ennakkoluuloja ravistelevan tietoteoksen suomalaisista ammattikätilöistä ennen autonomian aikaa. Ujostelemattomat – Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa käsittelee aihepiirinsä kautta ennalta ajateltua laajempaa tematiikkaa: naisten ammattistatusta ja sen kautta saatua yhteiskunnallista valtaa.

Lähteinä on käytetty ruotsalaisia viranomaisarkistoja, kätilöiden omia kirjoituksia, väestörekisteriasiakirjoja, perukirjoja ja tuomioistuinten pöytäkirjoja. Ruotsin lääkintäkollegion ja Tukholman synnytyssairaalan arkistot ja niiden kätilömatrikkelit ovat myös keskeisessä roolissa. Lähteidensä kautta Vainio-Korhonen on päässyt tutustumaan kätilöiden kirjallisesti arvioituihin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin, opintoihin, avioliittoihin, perheisiin, omaisuuteen ja virkavelvollisuuksiin. Näistä palasista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus ja tulkinta 1700-luvun naisammattilaisista.

Ujostelemattomat nostaa esiin mielenkiintoisia tietoja vuosisataisten perinteiden ja kehittyvän lääketieteen välissä muodostuvasta, pääasiassa ylempien säätyjen synnytyskulttuurista 1700-luvulla. Naiset olivat käytännössä joka toinen vuosi raskaana, joten raskauden kokeminen rajoitteeksi ei ollut mahdollista, vaan arkiaskareiden tekeminen ja seurustelu seurapiireissä jatkuivat lähestulkoon supistusten alkamiseen saakka. Synnytykseen valmistauduttiin huolella ja se oli koko lähisuvun yhteinen tapahtuma, jossa myös lapsen isällä oli paikkansa vaimonsa apuna ja tukena, jos se oli mahdollista. Apuna synnytyksessä käytettiin niin rukouksia, suoneniskuja, peräruiskeita kuin höyrykylpyjä, mutta myös kipua lievittäviä lääkkeitä kuten erilaisia oopiumjohdannaisia.

Samalla kun Ujostelemattomat kertoo synnytykseen liittyvistä tavoista ja perinteistä, se rakentaa kiehtovaa ajankuvaa muuttuvasta maasta ja sen asukkaista. Säätyerot näkyivät niin suhteessa seksuaalisuuteen ja jälkikasvuun kuin mahdollisuuksissa ja halussa saada ammattimaista synnytysapua ja neuvoja vauvanhoitoon. Ammattikätilöt olivat pääasiassa kaupunkien asukkaiden käytössä, kun maaseudulla sen sijaan luotettiin mieluummin itseoppineisiin synnytysavustajiin.

Varsinaisen synnytysavun lisäksi kätilöiden tehtävänä oli toimia todistajina oikeudenkäynneissä, joissa käsiteltiin lapsenmurhia, sikiönlähdetystä, raiskauksia, sukurutsaa ja muita naisen kehoon tavalla tai toisella liittyviä rikoksia. Anatomian asiantuntijoina he tekivät sisätutkimuksia, joihin lääkärit tai edes välskärit eivät olleet päteviä tai soveliaita. Tämä korostaa entisestään sitä valtaa, joka kätilöillä oli käytössään ja asemaa, jossa he yhteiskunnassa koulutuksensa ansiosta olivat. Samaan aikaan, kun kätilö tarvitsi siviilielämässään edusmiestä asioidensa hoitamiseen, hän toimi täysin pätevänä todistajana virkansa puolesta muualla.

Vainio-Korhosen teos on erinomainen historiallinen katsaus elämänpiiriin, joka koskettaa meitä kaikkia. Sen lukeminen ei vaadi akateemista taustaa, mutta se voi hyvinkin toimia innoittajana ja lähtölaukauksena lisätutkimuksiin. Kirjan kuvaliite, johon on koottu niin raskautta ja synnytystä kuvaavia taideteoksia kuin kuvia kätilöiden työvälineistä, laaja lähde- ja kirjallisuusluettelo sekä Suomessa vuoteen 1808 toimineiden kätilöiden kätilömatrikkeli antavat siihen tekstin ohella kutkuttavat lähtökohdat.

Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. WSOY 2012. 255 s.